Harri Lindell

Ehdokaskato kävi monessa puolueessa

Etääntyminen kansalaisista on yhtenä politiikan epäsuosion syynä, samoin poliittisten kokouksien tylsyys. Puolueiden pitäisi avautua ja järjestää henkilövalinnoissa rehelliset vaalit. Näissä vaaleissa koko puolueväellä olisi mahdollisuus äänestää valinnoista demokratian parantamiseksi. Sellainen puolue menestyy, joka on valmis avaamaan jäsenistölleen uuden äänestystavan ja pystyy tarjoamaan maailmanselityksen globalisaatiolle.

Eduskuntavaaleissa ehdokkaiden tukiorganisaatiot ovat hyviä esimerkkejä tehokkaista markkinaorganisaatioista, joissa raha ja mainostoimistojen kokeneet nikkarit ratkaisevat vaalien tuloksen. Rahaa palaa kampanjoihin todella paljon, ja varsinainen yhteiskunnallinen keskustelu on jäänyt sivuraiteille.

Vaalikentillä vältetään tiukkoja kannanottoja, koska pelätään äänien menetystä. Kumarretaan vähän joka suuntaan varmistaen maksimaalisen äänimäärän ropsahtaminen omaan laariin (näin mediakoneisto neuvoo asiakastaan).

Poliittinen värittömyys näkyy ideoiden puutteena, varsinaista aatteen paloa ei suurissa puolueissa enää ole. Varsinainen ideologinen keskustelu ja asioista oivaltaminen on jäänyt virkamiesten tehtäväksi. Suomessa on yhä enemmän hyvin koulutettuja ihmisiä, joiden tietomäärä riittäisi synnyttämään monia yhteiskunnallisesti merkittäviä oivalluksia. Nämä fiksut ja älykkäät ihmiset eivät halua osallistua kansalaiskeskusteluun, vaan keskittyvät oman päivätyönsä hoitamiseen.

Vahva puoluejohtaja pystyy ajattelemaan ja sallimaan myös omasta linjastaan poikkeavia kantoja puolueessaan. Kun ihmetellään miksi nuoret eivät osallistu, syy löytyy helposti katsomalla peiliin.
Kokoukset ilman avointa keskustelua ovat tylsiä. Nuoret haluavat kantaa oman kortensa kekoon, tulla kuulluiksi ja pystyä vaikuttamaan asioihin. Yksi ongelma on myös se, että olemme liian sivistyneesti eri mieltä asioista, liian varovaisia, liian kohteliaita, emmekä halua menettää kasvojamme kokousväen silmissä.

Poliittinen turhautuminen ja politiikan arvostuksen lasku johtuu siitä, että äänestäjät eivät tiedä, ketä voisivat äänestää, kuka käyttää valtaa ja millä tavalla. Keskustelu politiikasta on siirtynyt bittiavaruuteen, jossa voidaan keskustella vaikeistakin asioista nimettöminä ja kasvottomina. Kuka nyt haluaisi istua muutaman ihmisen kokouksissa kuuntelemassa vanhakantaisia jorinoita? Onko se sittenkään eliittiä tuo poliitikkona oleminen?

Harri Lindell
Kaupunginvaltuutettu Helsinki
”Terve Helsinki” –listan
Pormestari/kunnallisvaaliehdokas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Aika kohdalleen osuva analyysi.
Perinteiset poliittiset puolueet eivät vastaa enää väestön rakenteen muutoksia. Jokin aika sitten kaikki puolueet ahtautuivat keskustaan. Selkein ero oli puoluejohtajien profiili ja karismaattisuus tai sen puute. Nyt näyttää siltä,että äärilaidat vahvistuvat ja keskikenttä supistuu. Trendi on yleismaailmallinen.
Hienot sloganit ja mainostoimistojen ryydittämät vaaliohjelmat eivät vastaa todellisuutta. Kansa / äänestäjät kiinnostavat poliitikkoja eniten vaalien alla. Tai sellaisen kuvan tavallinen äänestäjä saa. Kyllähän valinta on demokraattinen, vaikka äänestäjä kopissa heittää kruunaa tai laavaa.
Gallupeissa n. 40 % kysytyistä ei tiedä mitä puoluetta äänestää. Moni jättääkin äänestämättä, koska on turhautunut.
Jollekin uudelle on tilaus.
Poliittisten puolueiden olisi aika laittaa mietintämyssy päähän. Muussa tapauksessa ääntenkalastus voi muuttua kadonneiden äänestäjinen metsästämiseksi. Nykyisin muutosvauhti on nopeaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ainakin Kärsämäellä Perussuomalaisissa kävi suorastaan pako, viimevaleissa 26 ehdökasta ja nyt seitsemän ja mukana vielä valtuustoryhmästä eronneitakin, näi puolueessa sovelletaan sääntöjä.

Toimituksen poiminnat