Harri Lindell

Uskonnollinen rakennemuutos ravistelee yhteiskuntaa

Joka neljäs suomalainen ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Tämä luku on hätkähdyttävä ja pistää kristinuskoa kannattavan hiljaiseksi. Uskonnottomien osuus kasvaa yhä kiihtyvällä vauhtia. Vuonna 2006 kasvoi uskonnottomien osuus peräti 10 %, tätä ennen kokonaisen vuosikymmenen aikana kasvu oli vain 3 %.

Tilastollisesti siis kirkosta eronnutta sanotaan uskonnottomaksi. Uskonnottomuus ei kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin ateismi, vaan käytännössä kirkkoon kuulumatonkin voi olla hyvin harras ihminen, jonka arvomaailma on vankasti kohdallaan.

Parin vuoden takaisen tutkimuksen mukaan myös noin viidennes väestöstä pitää itseään henkisenä mutta ei uskonnollisena, neljännes uskonnollisena.

Kun tarkastellaan yleisellä tasolla ihmisten muuttuneita käsityksiä uskontoa kohtaan, yksilökeskeinen, maallistunut suuntaus saa ihmiset hakeutumaan kohti muita kuin kirkon oppeja. Kirkon itselleen vieraaksi kokevat etsivät vastauksia uushenkisyydestä mieluummin kuin uskonnollisuudesta.

Mikä selittää tämän nykyajan ilmiön? Johtuuko se siitä, että lapsia kastetaan yhä vähemmän, vai onko ilmiö laitettava kirkosta eroamisen syyksi? Vaikuttaako asiaan yhä lisääntyvä maahanmuutto, jonka myötä Suomeen on tullut virtauksia muista uskonnoista? Onko sittenkin juuri tämä uushenkisyys vienyt kiinnostuksen hengellisyyttä kohtaan? 

Uskonnottomuutta ei käsitellä julkisuudessa oikein

Julkisuudessa ei uskonnottomuutta silti käsitellä oikealla tavalla, vaan kirkosta ja sen tilastoista käsin. Uutisointi on silloin yksipuolista ja tilastollinen ”uskonnottomuus” nähdään vain kielteisenä asiana. Jokainen kirkosta eronnut näkyy tietenkin menetyksenä kirkon jäsenmäärässä. Tätä ilmiötä mediassa käsitellään lähinnä vain uskonnottomuutena eikä pohdita syitä ja seurauksia.

Kirkon jäsenmäärään vaikuttaa myös syntyvyys ja sitä kautta kastettujen lasten määrä. Syntyvyys on maassamme pikemminkin laskussa, vaikka kokonaisväkiluku kasvaa. Kasvu on lähinnä rajojen ulkopuolisen muuton ansiota. Maassamme on lainsäädännön kautta varmistettu kaikille uskonnonvapaus, mikä on mielestäni hyvä asia, vaikka itse olenkin kristitty. Maahanmuutto ei ole aina kielteistä, josta hyvänä esimerkkinä voidaan mainita katolinen kirkko, johon kuuluu nyt noin 15 000 jäsentä, kun tämä luku oli 2000-luvun alussa vain puolet tästä.

Perinteinen luterilainen uskontomme on kuitenkin tilastoista ja spekuloinnista huolimatta hyvin monitahoisen rakennemuutoksen kourissa, jossa sen perustukset punnitaan ja ravistellaan


Harri Lindell
Kaupunginvaltuutettu Helsinki
Terve Helsinki -listan 
Pormestari/kunnallisvaaliehdokas

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Ei kirkosta eroaminen tarkoita uskosta eroamista.

Moni ei halua maksaa välikäsille, vaan hoitaa suhteensa suoraan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Eikö Katolinen kirkko ole alkuperäinen kirkko Suomessa? Luterilainen kirkko on tullut paljon myöhemmin. Se vainosi roomalais- ja kreikkalaiskatolisia. Pakkokäännytti tai ajoi pois maasta satoja tuhansia. Ei kannattas paljoa kehua:)

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen

Todellisuus on Lindell teisteille paljon tuskallisempi. Ongelmanne ydinhän on siinä, että koko yhteiskunta on muuttunut: maallistunut, liberalisoitunut, kouluttautunut ja individualisoitunut. Uskontojen kaupittelu on muuttunut vaikeammaksi, enkä minä pidä tuota kehitystä lainkaan huonona.

Uskonnollisen yhtenäiskulttuurin aika päättyi jo vuosikymmeniä sitten ja uskontokuntiin kuuluu vielä tosiasialliseti koko joukko uskonnottomia/ateisteja. Jo siksi kirkossakin potentiaatialisia lähtijöitä riittää vielä pitkään. Uskonnottomat eivät myöskään liitä jälkeläisiään uskonnollisiin yhteisöihin, joten kuolleita seurakuntalaisia ei entiseen tapaan korvaudu kastetuilla.

Jumalaan ei enää usko missään päin Suomea enemmistö kansalaisista.

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/alle-puolet-suomal...

Mutta älä sure, ateistitkin ovat hyviä ihmisiä. He vain katsovat olevansa tilivelvollisia ympäristölleen jo tässä ainoassa elämässämme.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Ihmiset uiva tiedon virroissa ja virtuaalitodellisuuksissa, että matkustavat, lue vaihtavat näkemyksiä. Jumala joka kyttää taivaalta, kirjaa kaikki tekosi ja rakastaa sinua niin paljon että loi helvetin, se alkaa jossain vaiheessa väkisinkin haukotuttamaan. Vanha maailma meni jo, uutta pukkaa, ei välttämättä parempaa, mutta aina se vaan pukkaa ;D

(Korjattu pilkkuvirhe)

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Henk. koht. luen itseni kirkkoon kuuluvaksi uskonnottomaksi, mitä tuo sana sitten ikinä pitääkään sisällään. Eli maksan kai "mielelläni" sen kirkollisveron siitä syystä, että uskon ja toivon kirkon kuitenkin pyyteettömästi auttavan hädässä olevia mutta en taas usko mihinkään yliluonnolliseen. Uskoni yliluonnollisiin on olematon tai sitä ei ole, eli se kuoli samalla kuin usko joulupukkiin. Jos jotkut tulevat uskollaan autuaaksi se on heidän oikeutensa niin kauan kuin se on henkilökohtaista mutta jos sitä uskoaan yrittää todistella ainoaksi oikeaksi asia muuttuu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset